sunnuntaihin, kotiväkensä ollessa reissussa. Perjantai-
iltana Inezin tultua kävimme ensin iltalenkin, yllättävän
hyvin pärjäsin kolmen koiran kanssa. Illan aikana rinsessa
sai pentumaisia hepulikohtauksia, mattojen mennessä
rullalle kuin siivouspäivänä. Ei koti-ikävästä tietookaan.
Mahdotonta vauhtia. Feno siirtyi sivummalle tarkkailuasemiin,
silmissä sama katse kuin Dannyn tullessa taloon."Ei kai se meille jää".
Danny oli taas huolissaan tärkeistä tavaroistaan, ne oli pieniltä
hampailta pelastettava. Ei niitä väkisin otettu, vaan Inezin laskiessa
lelun maahan Danny nappasi salamannopeasti aarteensa ja kantoi ne
hiipien hiljaa turvaan. Hauskaa seurattavaa.
Lauantaina auringon paistaessa ulkoiltiin useita tunteja. Aidan takana
meitä kävi moikkaamassa spanielit Emmi ja Kaisa sekä Minnan
sakut Rita ja Risto.
Metsässä kolmikko riehui täysillä, sammaleella oli niin mukava
pomppia. Tietty myös sieniä haisteltiin. Illalla oli hiljaista riekkumisesta
ei tietookaan.
Sunnuntaiaamu alkoikin myrskysäässä. Lenkille lähtiessä laitoin jokaiselle
sadesuojaa päälle. Sunnuntaipäivän vietin Inezin kanssa pentunäyttelyssä.
Oli ilo esittää niin reipasta tyttöä ja kun arvostelukin oli niin erinomainen.
Hienot palkinnot sai Inez kotiin vietäväksi.
Tätä täytyy tutkia hiukan tarkemmin
Pelastin mun aarteeni
Rita ja Risto "saksanvesikoirat"
Kohti myrskynsilmää
Kommentit