Torstaina iltana 14.4 sain toimia apukätilönä Inezin synnyttäessä
kuusi somaa pentusta. Mitä apua minusta oli, ei sitten yhtään
mitään. Lähinnä katselin toimitakyvyttömänä ja ihmetellen
kuinka hienosti Inkku homman hoiti. Tunnin välein, kuusi
ruskeaa pientä ihmettä ilmestyivät kuin lottopallot odotettuina.
Jännitin myös olenko Inezille häiriöksi, mutta kovin levollisena se
minuun suhtautui aivan kuin muulloinkin.
Olen ystäväni Helille  todella kiitollinen siitä, että olen saanut olla
näin tiiviisti mukana seuraamassa ihanan "kummikoirani" pentuprojektia.
Astutusmatkalla, ultrassa ja nyt synnytyksessä, mahtava kokemus.
Paljon onnea Inez ja Dimas on teillä komea pesue.

Määrätietoisesti kohti emän maitohanaa, tässä on otetta.