Eilinen aamu oli mitä kaunein kunnon pakkasyön jälkeen.
Aamukiireiden lomassa oli pakko hakea kamera käyttöön.



Töiden jälkeen kiireellä kotiin, mielenkiintoinen ilta tiedossa. Mieleen tulee
sananlasku: Turha mennä merta edemmäs kalaan. Vai miten se nyt oli.
Miten voikaan tuttu metsä äkkiä muuttua salaperäiseksi aarreaitaksi.
Lagotot Siiri ja Pala emäntänsä kanssa ovat jo konkareita tryffelien etsinnässä.
Kolmikko tuli vierailemaan luonamme, tarkoituksena oli katsastaa mitä
meidän lähimetsästä oikein löytyy.
Jonkin aikaa kuljettuamme Siiri bongasi ensimmäiset suppikset. Jatkettiin
taas matkaa. Kohta alkoi tapahtua. Multaa, savea ja lehtiä lenteli pyörre-
myrskyn lailla ilmassa kun Siiri, varsinainen kone, sai tryffelistä vainun.



Pala ja Danny keskittyivät lähinnä toisiinsa. Mitähän kaksikko puskissa
puuhaili. Dannyn intoilu meni välillä seksuaalisenhäirinnän puolelle, vaan
Palaa se ei lainkaan haitannut. No, nykyään kaikki on sallittua. Feno teki
tarkastuskäyntejä laajemmalle alueelle, saapui kuitenkin palkanmaksun
aikaa paikalle.
Koko saalis oli 20 tryffeliä ja 2 maahikasta. Tryffelin tuoksusta/hajusta
mulle tulee mieleen sellainen pitkään kypsytetty juusto. Aloitamme haistelu
harjoitukset tuotapikaa.Roskaisten ja kuraisten koirien putsaaminen olikin
sitten oma juttunsa.

Siinä ne nyt ovat


"Pala, mä voin putsata sut"