Enpäs sitä muistanutkaan kuinka paljon on touhua ja tohinaa,
kun pentu tulee taloon. Torstaina oli se suuri päivä
kun saimme pikku Shania-neidin kotiin. Danny ihmetteli
mikäs kotirauhan rikkoja tämä nyt sitten on. Feno taas ei
pentuun luonut silmäystäkään sen jälkeen kun kotiovesta
sisään saavuimme, ehkä katse kertoi "ei kai se tänne jää".
Feno varmaan luuli että pentu palautetaan jos sen ruuat syödään,
niinpä poika pisteli suuhunsa Shanian viikonlopun eväät.
Pelästyin todella kun Fenon maha pullotti kuin Inezillä ennen
synnytystä, onneksi poika ei kuitenkaan haljennut.
Perjantaina suunnistimme jo mökille ja Shania pääsi tutustumaan
veteen, selkeesti vesikoira näin voi todeta, reipas pikku perro.
Pojat on neidin hyväksyneet paitsi iholle riehuminen ei käy laatuun.
Pissapaperit korjattiin lattialta pois koska hienot tytöt pissii ja kakkaa
ulos.
Tänään Shania vietiin Inez-emon ja muiden sisarusten seuraan vielä
tämän viikon ajaksi. Kyllä me kaikki varmaan pian taas sopeudumme
pentumaisen vilkkaaseen elämään.

Moi, mä oon Shania ja tässä mä söpöstelen teille.


Fenoon voi aina turvautua, vaikka se ei aina huomaakaan mua.


Pelasta pallo vedestä-oppitunti, opettajana Danny.


Mallina olo on kivaa, mut sekuntia kauempaa ei ehdi olla paikallaan.