Tänään olin Dannyn kanssa testitilaisuudessa josta
valittiin koirakoita agilityn alkeisryhmään. Jänskätti
jo etukäteen se kuinka poitsu ahtaassa tilassa käyttäytyy.
Alkupärinät uroksille tietty piti pitää, vaan kun päästiin
itseasiaan tekeminen ja kontakti pelasi oikein hyvin.
Paikalle jätössä Danny pysyi hyvin paikallaan, katsekaan
ei harhaillut vaan tuijotti minua herkeämättä. Siitäkös
olin erityisen ylpeä, koska se saattaa nousta vaikkei
mihinkään lähde. Yhteistyö pelasi hyvin ja torstaina
aloitamme uuden harrastuksen. Kestääköhän minun
kunto, huh,huh.

Fenoa nauratti kun tuulettelin innossani.

Taivuttelin lantiota oikealle ja vasemmalle jotta torstaina olen iskussa.

Kohta päätin verytellä etujalkoja, etsin maailmannapaa... en löytänyt.


Ruokatunti, tulossa ollaan.