Tänään se tuli tehtyä, meidän ensimmäinen agility-
startti. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, lisämausteena
ukkonen antoi omat fanfaarinsa taustalla. Minähän en ukkosta
pelkää, oikeesti pelkään mut Danny ei. Niinpä jouduin kasaamaan
itseni tältäkin osin, aivan kun jännitystä ei muuten olisi ollut.

Ensin menimme hyppyradan, päästiin hyvään alkuun ja
sitten mulla tuli jälleen kerran ajatuskatkos. Danny kuittasi
sen hyppäämällä esteen väärältä puolelta. Jatkoimme vauhdilla
maaliin. tulos HYL. Silti mieli oli hyvä, mitään oikein pahoja
mokia kun ei tullut.
Agirata menikin sitten paremmin, virheitä tuli kuitenkin 15.
2 hypyiltä ja yksi putkesta. Ihanneaika alittui just ja just.
tulos 12.
Aiemminkin olen huomannut sen, kun minua oikein jännittää
niin silloin Danny tsemppaa. Hyvä poika.
Tästä jäi niin hyvä fiilis että me jatkamme varmasti.

Joo, joo mene nyt että päästään lähtemään. Pysyn, pysyn.


Mitä ihmettä rupeeko se nyt kengännauhoja solmimaan. Pois alta !


Hanaaaa.....