Monen vuoden agilitykentällä uurastamisen jälkeen on niin palkitsevaa
mielelle huomata kun oma ohjaaminen alkaa luonnistumaan.
Monet kerrat on tehnyt mieli heittää pyyhe kehään ja jättää koko
homma nuorille, ketterille, kauniille ja rohkeille, jatkan aina kuitenkin.
Shanian kanssa kävimme Vau:n epiksissä keskiviikkona, tää oli
likan kolmas kerta ulkokentällä. Porukkaa oli paljon ilmoittautunut
kurjasta kelistä huolimatta. Meidän meno radalla sujui loistavasti ja siitä
saimme 0-radan ja olimme medimöllien 1. Shania on salama, nopee kun mikä.

Shanian omatoimitreenit


Dannyn kanssa käytiin fysioterapeutilla, joudutiin odottamaan lähes kaksi
kuukautta, on sinne jonoa. Dee sai laser-hoitoa ja jalan liikeradat katsottiin
sekä sopivat jumppaliikkeet. Näillä mennään, koetetaan myös käydä
mahdollisimman paljon uimassa.