Sunnuntaina suunnistimme lumisessa kelissä Lahden
vesikoiraporukalla Hyvinkään koirakylpylään. Kokemus oli meille uusi
mutta kovin mieluinen. Etukäteen kuvittelin Fenon inhoavan uittamista.
Metsään meni, tosin uittaja sai pojan viedä tiukasti nostaen rampilta
veteen mutta kun alusta katosi jalkojen alta niin hienosti
sen jälkeen uinti sujui. Lääkärihän jo aiemmin suositteli Fenolle
erityisesti uintia, se kun ei rasita kipeää lonkkaa, mutta vahvistaa
kuitenkin lihaksia.
Danny ui toisessa vuorossa jossa oli Piku , Noppa ja Rolle.
D rimpuili Fenoa enemmän altaaseen menossa, mutta uinti
tuntui pian kovin mieluisalta. Niin ainankin hännän liikkeestä sai
päätellä, se kun heilui niin mahdottoman kovasti. Altaaseen meno vaan
oli niin jännä paikka.
Uusi kokemus oli myös suolahuone, jossa istuimme puolituntia
nauttien suolan hoitavista ominaisuuksista. Feno nautti erityisesti,
koko rahan edestä. Kaulaa venyttäen se kurkoitti kohti reikää josta
suolantomua puhaltui huoneeseen.

Tää on niin jännää, onks pakko mennä


Katso nyt , enkös ui hienosti


Olo kuin uitetulla koiralla.


Ja sitten on Danny vuorossa.